maanantai 25. marraskuuta 2013

Tiuhti & Viuhti - the ultimate training partners!

Salitreenamista pidetään monesti yksinäisten susien puuhana - onhan bikini fitnesskin lajina yksilöurheilua, jossa jokaisella kilpailijalla on mahdollisuus vaikuttaa vain omaan lavakuntoon ja esiintymiseensä. Kuitenkin kilpailutilanteiden ulkopuolella pidämme monien kilpailijoiden kanssa yhtä ja lajin yksi kiistaton rikkaus onkin mahdottoman ihanat kilpasisaret. Harva ymmärtää pientä bikini kilpailijaa samoin kuin toinen saman elämäntavan ja unelmat jakava.

Toki arvostelulajissa teräväkielisyys sikiää nopeasti myös kilpailijoiden joukossa, jos sille tielle haluaa lähteä. Linda muistaa esimerkiksi elävästi syksyn kilpailuista esimerkiksi tapauksen, jossa hän oli ensin lohduttanut kilpasisartamme tilanteessa jossa kilpailuasu oli hylätty kisoja edeltävänä iltana ja vastalahjaksi pääsi myöhemmin lukemaan tilitystä, jossa kilpailija päivitteli joutuneensa ratkomaan oman kisa-asunsa pilalle nieleskellen seuraavana päivänä kiukkuaan seistessään lavalla "stringipyllyn", sattumoisin siis juuri Lindan, vieressä.

Minä olen kuitenkin itse sitä mieltä, että tällaisessa arvostelulajissa ei tehdä kilpailijoiden kesken toisillemme oikeutta ulottamalla kilpailua ja arvostelua lavatilanteiden ulkopuolelle. Haluttiinkin siksi Lindan kanssa jakaa teille meidän treenikaverifilosofiaa: me kun ollaan niin tiimikavereita, treenikavereita, tosi elämän ystäviä kuin kilpakumppaneitakin, mutta silti kilpaillaan toisiamme vastaan vain kisalavalla.


Löydettiin toisemme aika tarkalleen vuosi sitten yhteisen tiimin kautta. Käytiin silloin harjoittelemassa poseerauksia yhdessä, jonka perään tehtiin yhteinen treeni ja taidettiin jo heti alkujaankin todeta, että tää hommahan toimii!

Pikkuhiljaa meidät opittiin tuntemaan meidän Tampereen kotisalilla, Wolfilla, sinä pikkuisena blondikaksikkona, jotka viipotti ponnarit hulmuten laitteelta toiselle huudelleen toisilleen mitä hölmömpiä tsemppilauseita. Meidät treeniegot oli sitä luokkaa, että niiden voimalla siirrettiin vaikka vuoria ja vaikka ulkopuolisia näky varmaan huvitti, niin itse suoritettiin jokaista treeniä kuin viimeistä ristiretkeä. Jossain kohtaa valmennustaho sitten risti meidät Tiuhtiksi ja Viuhtiksi ja se nimi on kantanut tähän päivään saakka.

Tästä kaikki aikanaan lähti liikkeelle.

Käytännössä meidän treenikaveruus toteutuu niin, että aina kun ollaan molemmat Tampereella pyritään lyömään treeniaikataulumme yksiin, jotta päästään treenaamaan treenimme yhdessä. Vaikka meidän saliohjelmat on suunniteltu molempien omien kehitystarpeiden mukaisiksi saadaan hyvin lyötyä treenikierrot yksiin, jotta yhteistreeneissä kiusataan aina samoja lihasryhmiä. Pitkät sarjatauot mahdollistavat sen, että toisen palautuessa edellisestä sarjasta, toinen tekee töitä ja lepuuttelija pitää komentoa.

Omissa treeneissämme saadaan tällaisella yhteispelillä paljon irti:

•Kaverin kanssa sarjat pääsee aina tekemään totaalisen loppuun saakka pakkotoistojen ja muiden erikoistekniikoiden avulla.
•Kaverin valvoja silmä korjaa tarvittaessa tekniikat ja hioo liikeradat entistä puhtaammiksi.
•Tarkkaan sovitut yhteistreenien treeniajat pitää yllä meidän spartalaista arkirytmiä, silloinkin kun puhelimen torkkunappi houkuttelisi aamutreeniä enemmän 😉
•Kaveritreeniin syntyy pientä tervehenkistä kilpailua: kumpikaan ei koskaan halua olla se, joka joutuu luovuttamaan ensin!
•Sarjapainoja pääsee nostamaan huomattavasti rohkeammin, kun on toinen varmistamassa liikkeitä.
 •Oman kehityksen lisäksi halutaan vilpittömästi antaa toisillemme parhaat mahdolliset eväät kehitykseen yhteisissä treeneissä
•Kaverin kanssa treenatessa tsempin ja piiskuroinnin lisäksi saa osakseen ymmärrystä niinäkin hetkinä, kun kaikki ei kulje kuin Strömsössä ja itseltään lähtee vaatimaan mahdottomia

Oma tekeminen ei kuitenkaan saisi olla riippuvaista kaverin olemassaolosta, vaan alkujaankin on selvää että homman on toimittava ensin itsenäisesti, sillä kun molemmilla on homma hallussa modostuu yhteistreeneistä tasavertaisia: molemmat osaavat käskyttää ja olla käskytettävänä yhtä hyvin ja homma pysyy mielekkäänä.

...ja tähän meidän ystävyys on meidät kuljettanut: vierekkäin, toisiamme tsempaten SM - kisalavalla!

Meidän treeneissä tekemisen lisäksi kohtaa myös ajatusmaailmat: kumpikin tahtoo että jokainen treeni on askel eteenpäin kohti omia tavoitteita ja uskalletaan vaatia toisiltamme paljon. Jos toinen käskee suorittamaan jalkaprässissä vielä kaksi tuskallista toistoa, silloin kuin itse jo iskisi lukot kiinni, niin ne kaksi toistoahan tehdään. Pitkä yhteinen treenihistoria opettaa treenikaveria myös tunnistamaan kaverin heikot kohdat ja suurimmat kehitystarpeet, joiden yli taistellaan yhdessä. Välillä kun itse makaa treenin jälkeen romuna salin lattialla, niin kaverin tsemppaavat sanat muodostuu kultaakin kalliimmiksi. Vaikka tulipahan dieetillä niitäkin päiviä nähtyä, kun treenit suoritettiin sanoja säästellen ja toisinaan ärräpäät lensi puolin ja toisin.

Yksilölajista huolimatta treenikaverin kanssa SM -finaaliin selviäminen oli molemmille korvaamaton kokemus. Se hetki, kun molempien nimet ympyröitiin finalistilistasta on yksi niistä tämän lajin parissa koetuista onnen hetkistä, joita varmasti muistellaan vielä kiikkutuoli-ikäisinäkin!

Ollaan jo lähtökohdiltamme kilpailijoina aivan erilaisia: Maiju edustaa lyhyimmän bikini sarjan lyhyempää päätä, kun taas Linda sijoittuu lyhyen sarjan kilpailijoiden pisimpien kisaajien joukkoon. Myös rakenne, kehontoiminta ja voimatasot ovat molemmilla omanlaisensa. Meidän olisi siis jo lähtökohtaisestikin järjetöntä lähteä kilpailemaan toisiamme vastaan kilpailujen ulkopuolella.

Linda ihailee Maijun upean jäntevää rakennetta ja ennen kaikkea mieletöntä kehitystä kisojen jälkeen, sekä muutenkin huikeita voimatasoja ja ihailtavia kyykkytekniikoita. Maiju on Lindan silmiin teräsnainen, joka tasapainoilee ihailtavasti lajitavoitteiden, perhe-elämän ja opintojensa parissa. Kiireistä huolimatta Maijulla on aina aikaa ystävälle ja treenihetki pyhitetään vakaasti yhteisille tavoitteille. Treenikaverina Maiju onkin juuri niin periksiantamaton kuin kuuluukin ja Maijun urheiluhierojan ja tulevan fysioterapeutin taidot on olleet kullanarvoisia treenikaverin alaselän ja pakaran ontuvaa hermotusta entistä paremmaksi kehitettäessä.

Maiju taas toteaa, että Linda on treeninen suhteen mielenlujuudeltaan ja periksiantamattomudeltaan ammattilaistason kilpaurheilijaan verrattavissa. Lindalla on selkeä päämäärä, mitä kohti hän etenee erittäin varmoin ja työtä pelkäämättömin askelin. Maiju ihailee Lindan siroa ja symmetristä rakennetta ja luontevaa ja kaunista esiintymistaitoa. Viittä vaille valmiina psykologina Linda on myös saanut Maijunkin sekaiseen päähän hieman loogisuutta niin dieetillä kuin sen ulkopuolellakin.  Positiivinen asenne tarttuu väkisinkin omaankin tekemiseen ja sen kautta molemmat saavutetaan vaadittavaa kehitystä ja hyviä suorituksia, niin että tekeminen pysyy mielekkäänä.

Treenikavereina ollaankin toinen toisillemme korvaamattomia ja koetaan, että meidän molempien koulutustaustat tuo yhteiseen tekemiseen entistä enemmän sisältöä - ollaan yhdessä toisillemme vähän niin kuin sellainen ihanteellinen body-mind -kombo, jota koetaan tämän lajin vaativan.

Ihania treenihetkiä ihan jokaiselle ja mielettömät tsempit nykyisille ja tuleville kilpasiskolle: meillä on kaikilla yhteinen intohimo, unelma ja tekemisen palo, ei siis suotta suitsita vettä toistemme soihtuihin! 😉 ❤

- Maiju & Linda -

Kisakuvat lainattu Pakkotoisto.comin kuvagalleriasta

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ajatuksia offikunnosta.

Tämä on aihe, jota on tullut ruodittua treenikavereiden kesken ihan kyllästymiseen saakka. Ja ihan hyvä niin, sillä ainakin allekirjoittaneelle se kilojen palaaminen ei ole ollut kaikista helpointa hyväksyä. Tottakai järjen kanssa ajatellen on päivän selvää, että kisakunto on se yhden päivän kunto ja se ei ole todellakaan millään tavalla pysyvä saati terveellinen olotila. Eikä niillä miinuskaloreilla kamalasti uutta lihastakaan tahkota. 

Mutta koska nyt satun olemaan nainen ja tykkään ajatella tunteella asioita, sain tästäkin asiasta tehtyä itselleni todella monimutkaisen. Peilistä kun kuitenkin odotin edelleen tuijottavan takaisin sen alle kympin rasvoilla varustetun naisen ja kaskummaa kun ei sitä naista ole hetkeen näkynytkään, niin pettymys on ollut suuri.

Sitä tulee niin herkästi sokeaksi itselleen ja näkee peilistä vaan ne "virheet", oli kunto ihan mikä tahansa. Onni on siis jälleen kerran ammattitaitoinen valmentajani, joka on jaksanut kuunnella kyllästymiseen saakka valitustani "kauheista läskeistäni" nyt offille siirtymisen jälkeen ja ohjannut minua keskittymään olennaiseen eli treenistä nauttimiseen.
Pikkuhiljaa olen itsekin ymmärtänyt olevani täysin normaalipainoinen urheileva nainen ja jopa peilikuvakin tuntuu jo ihan miellyttävälle. 


Kisakunto Jyväskylästä vs offikunto tänään 12.11. Tämän kuvan julkaisu vaati aikamoista kanttia joten olkaa kiltit armollisia. :)

Painokiloja on tullut kisakunnon päälle nyt vajaassa kymmenessä viikossa 10kg, ja uskonkin sen olevan juuri passeli määrä minulle lihasten kasvatukseen. Tai kuten eräs fiksu tiimikaverini sanoi, että painokiloja tulee juuri oikea määrä, kun vaan noudattaa niitä Bullin ohjeita. Ja niinhän minä olen tehnytkin ja uskon myös sen osittain helpottaneen tätä offikunnon hyväksymistä, kun tietää toimineensa ohjeistuksen mukaan. 

Ja sitten niihin offin positiivisiin puoliin. Oloni on ihanan energinen ja virkeä ja treeneistä nautin aivan älyttömän paljon. Oli ihana taas löytää se dieetin loppuvaiheilla kadonnut kunnon treenimoodi ja muistaa taas koko homman yhdin, eli se itse treeni ja se hyvä olo. En usko että kukaan pelkkien kisojen takia tätä touhua jaksaa, ainakaan vuodesta toiseen. Ei siis pelkkä se määränpää vaan myös se matka. 

Syy, miksi alunperin tahdoin kirjoittaa tästä aiheesta, oli WFBB Pro Andreia Brazierin kuva, johon törmäsin facebookissa. Kuvassa oli sekä hänen kisakuntonsa, että offikuntonsa ja ainakin itse sain siitä paljon tietynlaista "helpotusta", kun näin että jopa hän on offilla hiukan pehmeämmässä kunnossa. Valitettavan harvoin kukaan julkaisee offikuviaan ja ainakin itse kokisin ne erittäin tervetulleiksi, sillä helposti mediasta jää sellainen käsitys, että kaikki pro-kisaajat ovat saman näköisiä vuodenajasta toiseen. Tätä tietenkin on täysin mahdotonta ja voi helposti aiheuttaa riittämättömyyden tunteita omalla kohdalla kun ei siihen tietenkään itse pysty. 


Upea Wfbb Pro Andreia Brazier 
Kuva: Muscle Worx for Her


En tiedä oliko tämä postaus enemmän oman pääni terapointia vaiko oliko tästä myös helpotusta muille kisaajille taikka kisaamaan aikoville, mikä oli alunperäinen tarkoitukseni. Mielestäni näistä asioista puhutaan aivan turhan vähän siihen nähden, että lajin parissa pyörii paljon nuoria joille kropan muutosten hyväksyntä voi olla vielä vaikeampaa kuin meille vanhemmille. Myös syömisäiriöt liitetään aivan liian usein fitness-lajeihin, ja toivoisin näiden offikuvien antavan mediassakin terveemmän kuvan lajistamme.

Joka tapauksessa, oikein mukavaa ja energistä alkanutta viikkoa kaikille! :)





sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Omiansa tärkeitä.

Ajattelin nyt kirjoitella omista "luottokamoistani", mitä ilman en treeneistäni selviäisi. Tai selviäisin varmaankin, mutta huonommin. :)

Rakas tavarapaljous. :)

Jos jotakin olen tässä vuoden sisään treenaamisesta oppinut, niin hyvien treenikenkien merkityksen. Aiemmin ostin treenikenkäni lähinnä ulkonäön perusteella, ja koin pärjääväni niillä salilla aivan mainiosti. Tai no, ainakin siihen saakka, kun reilu vuosi sitten astelin ensimmäisiin Fitfarmin pt-treeneihini ja Tero haukkui iki-ihanat Niken vaaleanpunaiset juoksulenkkarini heti kättelyssä pystyyn. Silloin lähinnä naurahdin vastaukseksi, mutta pari viikkoa sen jälkeen kun prässissä hermostuin nilkan epästabiiliin asentoon ja otin kesken treenin kengät pois jalasta, koin aikamoisen ahaa-elämyksen. 

"Hieman" elämää nähneet Lonsdaleni. 

Vahvasti ilmatyynyillä varustetut lenkkarini kun eivät ollet ne tukevimmat sivuttaissuunnassa ja aiheuttivat mm. prässissä nilkan heilumista puolelta toiselle sekä epätasapainon tuntemusta. Treenin jälkeen marssinkin kotiin ja tilasin itselleni Lonsdalen nyrkkeilytossut uusiksi treenikengiksi. Niillä treenasin oikeastaan kaikki treenini ja olin kovin tyytyväinenkin, kunnes erehdyin kerran kokeilemaan Inovin Bare-XF177-lenkkareita jalkaani. Se oli rakkautta heti ensi treeneistä saakka. Lonsdalet jäivät vielä käyttöön jalkapäiviksi, koska ajattelin niiden toimivan paremmin sivuttaistukensa ansiosta esimerkiksi vapaassa kyykyssä, kuin Inovin "paljasjalka"-lenkkarini joissa tukea ei ole oikeastaan ollenkaan. 


Ekat paljasjalka-lenkkarini, Inov Bare-XF177.

Kerran olin kuitenkin unohtanut vaihtaa treenikassiin Lonsdalet Inovien tilalle ja "jouduin" tekemään jalkapäivän Inovit jalassa. Ja sehän toimi. Nykyään käytän oikeastaan pelkästään Inoveja treenissä ja uskallan jopa väittää kyykkytekniikkani parantumisen olevan ainakin osittain kenkien syytä. :)

Kenkähifistelystä innostuneena päätin vielä hankkia testiin Inovin toisen mallin, ulos tarkoitetun F-LITE 219:n, joita ajattelin tänään ajaa sisään ulkotreenin muodossa. Seuraavaan postaukseen tuomiota sitten niistä. :)


Inov F-Lite219

Kenkien lisäksi olen koukuttanut itseni Zeropointin kompressiosäärystimiin, sekä -sukkiin. Pohkeeni ja nilkkani keräävät todella herkästi nestettä ja näiden avulla olen saanut tilannetta korjattua. Erityisesti kisadieetin aikana helpottivat myös huomattasti palautumisessa ja pitkinä työpäivinä, kun tulee oltua jalkojen päällä koko päivän, pitävät ihanasti jalat virkeinä. 

Zeropointit kulkivat myös metsällä mukana.

Aktivoivat siis nestekiertoa, kuona-aineiden poistumista lihaksesta ja sitä kautta nopeuttavat palautumista sekä treenin aikana helpottavat pumppaamaan happirikasta verta lihakseen ja näin parantavat osaltaan myös itse suoritusta. 


Zeropointteja paketeissaan. Näitä voi tilata kätevästi suoraan netistäkin zp.fi

Treeneissä kannan myös mukanani aina treenivyötä sekä vetoremmejä. Uskoakseni näiden käytöstä on yhtä monta mielipidettä, kun on käyttäjääkin, mutta itse koen saavani esim maveissa ja kyykyissä apua vyöstä ja vetoremmit helpottavat kyynärvarsien lihasten kuormitusta, mikä ei omassa laijissani ole ehkä ihan se oleellisin lihasryhmä treenata. :) 

Siinähän ne, treenivyö, lenkkarit ja Zeropointit kaikki samassa kuvassa. :)

Treeneistä lihashuollon puolelle, hierotan itseäni noin kahden viikon välein offilla ollessani, mutta tämän lisäksi venyttelen sekä putkirullailen paljon kotona. Yleensä periaatteella samana päivänä treenattu lihasryhmä rullaten ja muuten kroppa läpi vielä venytellen. Jos jostakin syystä aika kamalan kortilla, venyttelen ainakin jalkapäivänä alakropan jne putkirullailun lisäksi. Tehostan venytyksiä toisinaan myös kumpparin avulla, esimerkiksi lonkan koukistajaan saa hyvän tuntuman sitomalla kumpparin toisesta päästä tolppaan ja toinen pää venytettävän jalan ympärille jolloin perus toispolvi-seisonta-venytys saa lisää tehoa kumpparin vedosta. Eli hyvä putkirulla sekä kumppari on erittäin hyvä apu omatoimiseen lihashuoltoon.

Näitä, sekä Inovin kenkiä saa tilattua www.spartanshop.fi

Edellä mainittujen lisäksi muita minulle tärkeitä juttuja on Better Bodiesin vedenkestävä treenikassini, jonka saa "reppumaisesti" selkään sekä Smartshaken bpa-vapaasta muovista tehdyt shakerit. 


Aiemmin kannoin salikassiani AINA oikealla olalla ja vaikka kuinka yritin vaihdella puolta, tuli sitä silti kannettua luontevammalla puolella enemmän. Tämä sitten näkyi selkeänä puoli-erona kropassani ja loputa hankin uuden treenikassin ja olen nykyiseen hurjan tyyryväinen niin tarpeeksi suuren koon kuin tasapuolisen selän kuormituksen vuoksi. 

Hirmu kätevä. 

Smartshaken sheikkereihin tutustuin ihanan ystäväni Outin kautta, joka antoi minulle sellaisen lahjaksi viime kesän alussa. Hurjan kätevä vempain,jossa perus shakerin lisäksi irrotettavia välikansia/lokeroita, joihin saa esim pähkinöitä sekä vitamiineja jne mukaan kyytiin. Erityisen kätevä tämä on ainakin minulle, joka herkästi unohtelen vesipulloa kotiin, niin voin sitten pitkin päivää juoda veteni Smartshakesta ja sitten välipala-ajan tullessa kipata yhdestä lokerosta protskujauheet vesiosioon kyytiin. Aiemmin kun laitoin jauheet perussheikkerin pohjalle niin eipä siitä vettä juotu ennen kun välipala oli syöty. :) 



Salille taas pakkaan vesilokeroon latausjuoman, keskimmäiseen kofeiinitabletit, magnesiumit jne pillerit ja alimpaan palkkarin. Treenijuoman juon sitten suuremmasta shakerista jotta saan tarvittavan määrän vettä Vitargolle. Voisivat tehdä tuosta Smartshakestakin sellaisen suuremmalla vesiosiolla varustetun version, niin pärjäisi yhdellä shakerilla salillakin. 

Siinäpä taisi olla ne tärkeimmät juttuni. :) Toki mukavat treenivaatteet on aina tarkeitä, mutta eivät ehkä niin olellisia juttuja kuin nämä. 

Onkos teillä lukijoilla joitakin luottokamoja tms joita ilman treeni ei kulkisi, mitä? :)